viha.

voin hymyillä ulospäin
mutta tämä tuli sisälläni ei sammu koskaan
jokainen kuva
sieluni peili
vaikka kuinka yritän tunteita piilottaa
pelkkää puhdasta vihaa

turhaan minä sinulle soitan taas
vain kuullakseni
että olet jo siellä
minne meidän piti yhdessä mennä

enkä tarkoita vain tätä kertaa
tai eilistä, tai edellistä
tarkoitan jokaista katsetta ja kosketusta
ei tästä tule mitään
tiedät sen itsekin

millainen rakkaus on tälläistä vihaa
ettei voi koskea toiseen
tai katsoa silmiin
ei voi puhua suoraan
kaikki energiani kuluu tähän roskaan

ja sen kaiken epävarmuuden
naamioin vihaksi
sen orastavan rakkauden
poltan tuhkaksi

enkä voi kohta piilottaa
tätä valkeaa vihaa

kyllä sinä tiedät
että jos nyt eroamme
ja kävelle eri suuntiin nyt
polkumme eivät enää koskaan kohtaa

-----

lukossa

istuu huoneessaan
tuijottelee seiniin
hakee sointuja kitarallaan
vaan löytääkö koskaan mitään
tuskin edes etsii

en tajua miten olet jaksanut
elää niin pitkään
satoja vuosia enemmän kuin minä
olen kyllästynyt jo tähän kaikkeen

miksi pidät tuolla kaikella raivollasi
kiinni reunasta ettet putoaisi
vaikka yritän hypätä itse siitä alas
en saa jalkojani nousemaan
olen liian väsynyt kuolemaan

olen niin kyllästynyt katselemaan muiden onnea
omani niin tekopyhää
vastailla toisten kysymyksiin
''sinullako muka vaikeaa?''
ei, ei minulla ole vaikeaa.
ei hauskaa
ei kurjaa
ei hankalaa

olen niin helvetin kyllästynyt
että surukin olisi tervetullutta
vain tämä kauhea tunne
haluan lihan lämpöä
rahallista viihdykettä
kirkkaita valoja
kiellettyjä aineita

jos vain pääsisin takaisin luoksesi
vaan jos itse lukitset ovesi
heität avaimen sydämeesi
minä en oveasi tule koputtelemaan

makaa huoneessaan
maalailee seiniin
soittaa hiljaa kitarallaan
vaan hukkaako koskaan mitään
jos kaiken lukitsee sisään

_______________

siinäpä taas, leikin runoilijaa -_-

koitan ryhdistäytyä jatkossa ja tehdä asiallisia juttuja tänne..